maailman paras aamiainen

Mä en ole aamiaisihminen. Ensinnäkin, aamiaisvaihtoehdot on mun mielestä olleet aina kauhean tylsiä: paahtoleipää, jugurttia tai muroja. Missä ovat ranskalaiset croissantit, pekoni ja amerikkalaiset pannukakut? Toiseksi mun kroppa ei yksinkertaisesti pysty käsittelemään heti kuudelta aamulla muuta kuin hyvällä tuurilla lasillisen vettä.

Silloin kun on kuitenkin oikeesti aikaa väsätä hyvä aamiainen ja vaihtoehdot ovat tosiaan muutakin kuin murot tai paahtoleipä, mä olen paras aamupalaihminen johon tuut koskaan törmäämään! Rakastan rauhallista brunssittelua hyvän lehden ja musan parissa, ja rakastan yli kaiken hyvää aamiaisruokaa. JA NYT musta tuntuu, että oon löytänyt yhden aamupalan parhaimmistoa, jonka ykköspaikkaa ei niin helpolla syrjäytetäkään, nimittäin 

                                      

banaanikookosletut 

Tää resepti on äärimmäisen simppeli ja itse asiassa ihan terveellinenkin. Oon kokannut näitä lähinnä kiireettöminä aamuina, koska taikinan vääntäminen ja paistaminen vievät sen oman aikansa verrattuna esimerkiksi leivän voitelemiseen. Mutta maksimissaan puoli tuntia tähän tuhlaa aikaansa, mikä kyllä palkitaan lättyjä syödessä – niiiiin hyviä mä voin luvata!


n. 8-10 kpl lättyjä

2 kpl        banskuja
4 kpl        munia
4 rkl        vehnäjauhoja
5-6 rkl     kookoshiutaleita

Kuori ja muussaa banaanit haarukalla kulhossa niin, että mössö näyttää lähinnä vauvanruoalta. Lisää joukkoon kananmunat. Sekoita joukkoon vehnäjauhot ja kookoshiutaleet. Kuivien aineiden määrät on vähän niin ja näin, itse tykkään lisätä jauhoa ihan "noinkin paljon" sillä jauho pitää rakenteen heti paremmin pannulla koossa. Kookosta voi toki laittaa enemmänkin tai päin vastoin vähemmän riippuen ihan siitä kuinka suuri kookoksen ystävä on!

Kookoshiutaleet saattaa tehdä lätyistä ehkä hieman kuivia varsinkin jos niitä on paljon. Oon miettinyt jonkin verran hiutaleiden korvaamista kookosmaidolla, mutta se tarkoittaisi automaattisesti myös suurempaa kuiva-ainemäärää. Jos ryhdyn soveltamaan reseptiä kookosmaidolla lupaan raportoida tulokset tähän postaukseen!

Kasaa lättyjen päälle marjoja, lisää banaania, siirappia, itse asiassa melkein mitä tahansa ja herkullinen makunautinto on taattu! :-)

Pitääpi taas mahdollisimman pian varata jollekin aamulle aikaa näitten tekoon. Tää kuluva ja seuraava viikko on niin sekuntiaikataulua, että lättyenergiaa tarvitaan enemmän kuin koskaan! *pune-emoji*

mun sydämessä on aurinko

                                                                            —  farkkuhaalari/Cubus  raitapaita/bikbok  kukkapanta/Claire's  —

Nämä kuvat käytiin napsimassa viime viikolla yhtenä lämpimimmistä päivistä Turun jokirannassa rakkaan Allun kanssa. Päivä oli kaikin puolin aika täydellinen: aurinko paistoi täydeltä terältä ja sen laskettua vaan syötiin hyvää ruokaa ja katseltiin parasta tv-ohjelmaa ikinä: The Walking Deadia. Muutenkin koko viime viikon mun mielialan valtasi puhdas iloisuus ja huolettomuus ja tietynlainen hartaus kaikesta enkä voi kiittää siitä mitään muuta kuin aurinkoa. Varmaan aika tavanomaista sanoa, että aurinko tekee mun mielialalle ihmeitä, mutta se on totta! Nyt aurinko on selkeesti mennyt piiloon ja sen tilalla taivas möllöttää joko pilvien peitossa tai sateisena ja kylmänä. Noh, onneksi sain ihmettyä auringosta varastoon ainakin jonkin verran energiaa tulevia viikkoja varten!

Mun elämään on viime viikkoina auringon ja huolettomuuden lisäksi kuulunut ihan superin 64-osaisen sarjan parissa päivässä putkeen katsomista. Harvinaisen paljon "yksittelyjä" ihmisten kanssa ja siinä samalla pikkasen Scrabblea. Listojen kirjoittelua ja asioiden yliviivaamista, samalla myös kalenterin täyttöä ja järkytystä siitä faktasta, että IHAN KOHTA ON JO HUHTIKUU! Matkoista haaveilua. Pelleilyä työkamujen kanssa. Protufiilistelyä, musafiilistelyä. Ihastumista. Uuden tatuointiajan varaamista! Tulevaisuuden pelkoa ja odottelua yhtä aikaa. Oon myös fiilistellyt tosi paljon sitä faktaa kuinka ihania ystäviä mulla on! <3

Tää on hassua miten mieliala ja mielen valtaavat asiat vaihtelee niin hurjaa vauhtia. Mutta niin, enpä ainakaan valita tästä kivasta olosta vaan päin vastoin yritän nauttia siitä täysin siemauksin!

Positiivisia fiboja teille kaikille kivoille ihmisille!

kerro kerro kuvastin - kuka minä olen ja minne minä menen?

Äh. Mun on pakko palata toisen postauksen parissa asiaan, mistä yritin puhua viimeisimmässä postauksessa. Painosanalla yritin, mutta näin jälkeenpäin katsottuna mun mielestä siitä tuli lähinnä tosi epäselvää ja epävarmaa haparointia.

Yritin siis puhua tulevaisuudesta. Vähän. Tulevaisuudesta koulutuksen näkökulmasta. Siitä, miten kohta alkaa jokavuotinen yhteishaku- ja pääsykoestressi. Ellei se stressi ole jo nyt pikkaisen päällä. Yritin puhua myös kiireestä. Siitä miten kiire ärsyttää ja ainakin mun tapauksessa yleensä pilaa kaikki mahdollisuudet ja suunnitelmat enemmän kuin antaa lisäbuustia. Kauhea kiire päättää mikä olla isona. Kauheat paineet valita jokin yleisesti hyväksyttävä paikka kouluttautua johonkin yleisesti hyväksyttävään ammattiin. Kauhea stressi päästä sisään siihen kouluun ja pysyä siellä loppuun asti, jaksaa sitä valitsemaansa polkua elämän hamaan tappiin asti.

Ehkä mä olen ainoa, joka tekee tästä näin ison numeron. Toisaalta, mulla on päiviä jolloin teen tästä todellakin näin ison numeron ja joskus päiviä, milloin en jaksa välittää en niin yhtään. Liian usein ajattelen, että mitäköhän mustakin nyt sitten oikeasti tulee. Itse en henkilökohtaisesti jaksaisi ja haluaisi pitää sen asian kanssa niin suurta kiirettä, mutta tuntuu, että koko muu maailmaa haluaa nyt ja heti tietää ja päättää mikä musta tulee. Ymmärrän, että pieni paine tekee ihan hyvää, koska kamalaahan se olisi huomata kymmenen vuoden päästä makaavansa yhä sohvalla tuumaillen, että ehkä sitä tänä keväänä hakisi vaikka roskakuskiksi (ymmärrätte varmaan). Mutta silti.

Unelmaskenaarioni menisi ehkä vähän tähän tapaan, että lähtisin asustelemaan ja hommiin pitkäksi pitkäksi aikaa jonnekin ulkomaille, esimerkiksi Yhdysvaltoihin tai Australiaan, saisin siellä jonkin neronleimauksen elämäni suunnasta ja parhaimmassa tapauksessa jäisin sinne koko loppuelämäkseni. Jos olisi rajattomasti rahaa ja aikaa. Jos sitä ja tätä. Jossittelen välilllä liikaa. L O P E T A.

Tulevaisuus pelottaa. Pelottaa itse asiassa aika helvetistikin. Mitä jos musta ei koskaan tuu mitään? Mitä jos musta ei koskaan tuu mitään hyvää? Mitä jos musta tuleekin jotain, mutta oon todella onneton ja surullinen? Kaikista kamalinta olisi olla pettynyt itseensä - enkö mä tämän parempaan päässyt/enkö mä tämän parempaa ansainnut? Raha ei oo koskaan ollut mulle mitenkään erityisen tärkeää, mutta haluan tulevaisuudessa tuntea oloni pohjimmiltani turvalliseksi.

Tulevaisuudessa on onneksi niin paljon hyvääkin. Loppujen lopuksi sulla on ihan mielettömästi vaihtoehtoja, mistä valita elämälles suuntaa. Ja riippuu ihan itsestä ja omista prioriteeteista mihin suuntaan uskaltaa, haluaa tai pystyy lähtemään. Kuinka monta unelmaa pystyy toteuttamaan, mä ainakin otan tavoitteeksi toteuttaa mahdollisimman monta!

Tulevaisuus vaatii rohkeutta. Rohkeutta luottaa omiin päätöksiin, rohkeutta luottaa ihmisiin ja itse elämään ja siihen, että kaikki kääntyy yleensä aina parhain päin ja virheistä oppii. Mä kaipaan elämääni perusturvallisuutta, mutta haluan pystyä kuolinvuoteellani sanomaan, etten kadu elämästäni mitään. Että tartuin moniin hetkiin ja mahdollisuuksiin enkä kääntänyt selkääni millekään upealle.

Tällaista tänään. Tää teksti on ehkä jopa liian päiväkirjamaista tajunnanvirtaa, mutta mun elämässä tosi iso issue tällä hetkellä ja uskon, että monet pohtii samantyylisiä kysymyksiä näin keväällä ja tässä iässä. Kaikki on onneksi vielä ihan fine. Ehkä musta tulee se roskakuski, mutta kyllä roskakuskitkin pystyy elämään with style!

                                                                                                                   (kuva weheartit)

"stop waiting for things to happen. go out and make them happen"

Ulkopuolisuudentunnetta. Häpeää ja muutama kyynel katumuksen jälkeen. Paljon uusia (mukavia) ihmisiä ja enemmän vanhoihin tuttuihin tutustumista. Yksi parhaista lukemistani kirjoista ikinä ja sen myötä saavillinen haikeutta ja miljoona hiljaista kyyneltä. Kaksi megahyvää biisiä. Pohjaton nälkä, koko ajan. Unelmia. Unelmien murskautumista. Pettymystä. Toivon kipinä. Huono omatunto siitä, etten oo kerennyt nähdä lempparityyppejä vähään aikaan. Kallista tapasruokaa (nojoo, lähinnä mun budjetille) ja yksi hassu kaukaa menneisyydestä. Punastumisia. Sotkua. Stressiä. Niin hemmetisti stressiä! Juuri tätä mulle on kuulunut viimeiset pari viikkoa.

Miksi mua stressattaa näin kamalasti? Uskon itse asiassa, että aika monia varmaan stressaa tällä hetkellä aika paljon. Nimittäin yhteishaku alkaa ensi viikolla. Ennakkotehtäviä ja pääsykoematskuja julkistetaan. Osa ennakkotehtävistä on jo julkistettu, mutta mä oon saanut tehtyä niitä aika huonolla menestyksellä mikä ottaa päähän aina näin jälkeen päin katsottuna. Mua vaan pelottaa, koska ihan pian kaikki ryskäistään samalla kertaa hirveällä paineella päin näköä ja samalla pitäisi silti yrittää selviytyä normaalista elämästä ja töistä, joista en saakaan niin paljon lukulomaa kuin olisi tarpeellista.

Ylipäätään musta tuntuu, että oon hamstrannut ihan liikaa hommia seuraavaksi pariksi kuukaudeksi. Välillä ärsyttää omassa itsessä se kun koskaan ei voi tasapainotella kultaisella keskitiellä vaan aina on pakko vetää ihan täysillä tai ei ollenkaan. Mä en oo muusta huolissani kuin ajasta. Ja jaksamisesta. Kevät on raskasta ja kiireistä aikaa, mutta onneksi en oo yksin kiireessä. Voin lohduttautua sillä, että kaikilla muillakin on paljon duunia. Kesällä voi sitten toivottavasti hetkeksi hengähtää!

Vaikka asiat ei oo niin järjestyksessä kuin ehkä toivoisi olevan, synkistely ei ainkaan auta asiaa, päinvastoin. Pitää muistaa, että vaikka olisi kuinka kiire ja vaikka olisi minkälaisia deadlineja ja aikatauluongelmia, pitää välillä vain hengähtää ja pyhittää vapaapäivä pelkälle Spotifylle, hyvälle ruoalle ja sängyssä loikoilulle vailla sen kummempaa aivotoimintaa. Pitää myös yrittää motivoida itseään sillä faktalla, että vaikka nyt olisi kuinka raskasta ja vaikka kuinka kaikki kaikenmaailman tehtävät ei tuntuisi sen arvoiselta, lopuksi kaikki juurikin ON SEN ARVOISTA.



muutamia piristäviä ja motivoivia juttuja lähitulevaisuudessa

≠ palkkapäivä eli uuden tatuoinnin varaamista!
≠ illanistujaiset työkamujen kanssa
≠ pari hyvää keikkaa
≠ Game of Thronesin uuden kauden alkuun on enää noin kuukausi!
≠ päivien jatkuva piteneminen (ja lämpö!!)
≠ kissaystävät <3
≠ tavallaan juurikin se fakta, että tulevaisuus on vielä niin hämärän peitossa

Löytyykö ruudun takaa paljon muita tänä keväänä kouluun hakevia? Millä tavoin te kestätte stressiä? Mikä auttaa teitä rentoutumaan? Onko ketään muita opettajaksi tai media-alalle hakevia?    :)

Aurinkoista viikkoa! :*

miten selviytyä talvesta

Mä en todellakaan ole mikään talvi-ihminen. Päinvastoin: en tykkää kylmästä, joulussa ei mun mielestä ole mitään erikoista ja kaikkialla on niin hemmetin synkkää, pimeää ja surullista! Nyt alan pikkuhiljaa kuitenkin uskoa, että talvi alkaa olla ohi ja kevät kurkistelee aivan kulman takana. 

Menneen talven inspiroimana päätin kasata asioita, jotka saivat mut parhaiten jaksamaan tämän pohjoisen kammottavan vuodenajan läpi. Netissä kulkee ehkä parhaiten nimellä "x kuukauden suosikit", mutta tämä postaus on enemmänkin "koko talven suosikit". Hyödyllinen lista jos vaikka takatalvi iskee (hope not!)!

Mä olen korviani myöten rakastunut koko ysäri back -trendiin, ja varsinkin tämä nostalginen ala-asteen ykkösasuste on ollut mulla kaulassa melkeenpä 24/7.

Mulla ei oo mitkään maailman rohtuvimmat huulet, mutta satunnaisesti kuivissa tapauksissa Babylips on ollut paras apu. Myös tummat huulet on ollut suurinta huutoa mun talven meikeissä.

Mä ja mun kalpea suomalainen ihoni. Nämä kaksi asiaa on taikoneet edes hieman väriä ja varjoja muuten täysin valkoisille kasvoille. Aurinkopuuteri Rimmelin sävyssä 021 sunlight, poskipuna We Care Iconin sävyssä 1 perfect pink.

Voihan Netflix. Tekisi mieli laskea kuinka monta tuntia oon yhteensä kuluttanut tuon sivuston syövereissä, mutta samalla en kyllä edes taida haluta tietää. Mitkä on teiän lemppari Netflix-sarjoja? (kuva weheartit)

Nämä pallerot, no words needed <3

Kirkasvalolamppu. Miten mä oon ennen pärjännyt ilman tätä? Varsinkin pimeinä aikaisina työaamuina tämä lamppu on osoittaunut luotettavaksi ystäväksi. En tiedä muista kirkasvalolampuista, mutta tämä Philipsin versio on erittäin helppokäyttöinen, kevyt ja näppärä. Herättävän valon kirkkautta saa säädettyä ja herätysääneksi voi valita joko lintuääniä tai radion. On vain sata kertaa mukavampaa herätä rauhassa pikkuhiljaa huoneessa voimistuvaan valoon tai hitaasti voimistuvaan radion ääneen kuin yhtäkkiä päälle rämähtävään herätyskelloon!

Mä rakastan pelejä. Mä rakastan tarinoita. Mä rakastan The Walking Deadia. Tämä peli kiteyttää nuo mun kolme suurta rakkautta yhdeksi täydelliseksi paketiksi. Tämä peli ei ole tyypillistä zombien pilkkomista ja mäiskimistä ympäriinsä, vaan keskittynyt enemmän laadukkaan ja jännittävän juonen kerrontaan, ihmissuhteisiin ja erilaisten vaihtoehtoisten toimintojen kirjoon. Peli ja pelin kulku muokkautuu täysin sen mukaan millaisia valintoja pelaaja itse tekee. Esimerkiksi pelaaja itse päättää kenet hahmon pelastaa zombien kynsistä tai kumman hahmon mukaan lähtee seikkailemaan. Pian on tulossa samalta tekijältä Game of Thronesiin pohjautuva peli enkä malta millään odottaa!

En olisi millään jaksanut talvea ilman kavereita ja hauskoja illanistujaisia! Nauru, viini ja tunnelmallinen valaistus on yksi parhaita puolustuskeinoja kylmää ja harmautta vastaan!

Mikä olisikaan parempi biisi bilettää tai vaan fiilistellä. The 1975 on rakkautta ja etenkin tää biisi oli ja on edelleen rakkautta <3 (kuva weheartit)

Sain siskolta joululahjaksi ihanat lämpöiset ja pörröiset kotioloilutossut. Nämä kuuluvat ehdottomasti pakollisiin talvelta suojautumisen välineisiin!


Se tällä kertaa talvesta, toivottavasti seuraavaa postausta tehdessä paistaisi aurinko ja ulkona tuoksuisi kevät! (näin tänään muuten btw ekaa kertaa tänä vuonna pajunkissoja!) Olisi enemmän kuin kivaa tietää mitä kaikkea teidän talvesta selviytymisen listaan kuuluu? (: