Aloitetaanpa semmoisesta faktasta, että tänään vaihtuu vuosi 2015.
ÄÄÄÄ!
Kaikille vuoden vaihtuminen ei ole iso juttu, se on luultavasti vain yksi uusi vuosi lisää muiden joukossa. Edelliset uudet vuodet on olleet myös mulle yleensä tosi peace of cake. Mutta seuraavassa vuoden vaihtumisessa on mulle jotain erikoista ja spesiaalia, mikä saa pasmat ihan sekaisin.
Mä aloitin kirjoittamaan tätä blogia ihan muutama kuukausi takaperin, lokakuussa 2014. Olin täsmällisesti sillä hetkellä majaillut New Yorkissa noin puolitoista kuukautta. Matkan alussa, syyskuun puolivälissä toivoin, että New York ja kokemus ylipäätään opettaisi mulle itsestäni ja maailmasta jotain. Saisin esimerkiksi ahaa-elämyksen siitä, mikä musta kuuluisi "tulla isona". Tai edes pientä vihiä siitä, mihin suuntaan lähteä. Tai vaikka sitten jonkun pienen elämänopetuksen jostain, minkä voisin viedä takaisin Naantaliin ja ylpeänä kertoa kavereille.
Nyt mä olen asunut takaisin Suomessa jo melkein kolme viikkoa kolmen kuukauden New York elon jälkeen. Kulttuurishokki ei iskenyt jenkkeihin päin mentäessä, mutta voi kyllä millainen shokki iskikään kun palasi takaisin Suomeen. Mä olin aidosti onnellinen, kun pääsin pitkästä pitkästä aikaa tapaamaan kavereita ja hengaamaan perheen kanssa, mutta yksin ollessa halusin lähinnä hautautua sängyn pohjalle ja itkeä. Halusin itkeä, mutta ei siitä mitään tullut, koska kaikki tuntui niin jähmeältä ja väärältä enkä saanut minkäänlaista otetta siitä, mihin suuntaan sitä pitäisi nyt lähteä mitä tehdä ja milloin mennä. Oma elämä oli juuri muotoutunut New Yorkissa ja sitten pitikin jo hylätä kaikki ja palata epävarmuuteen ja harmauteen. Ja paskat musta tuntui, että olisin oppinut itsestäni tai maailmasta jotain. Päinvastoin.
Viime viikolla alkoi hieman helpottamaan. Ero Suomen ja New Yorkin välillä ei tunnu enää niin tuoreelta, ja on helpompi tarkastella matkaa kokonaisuutena ikään kuin tasapainoisemmin fiiliksin. Okei, mä en saanut tarkkoja ahaa-elämyksiä mun tulevaisuudesta enkä koe olevani myöskään yhtään sen enempää ns kirjaviisaampi. Mutta paljon muita elämyksiä mä koin, elämyksiä joista oon ikuisesti kiitollinen!
Eli mikä tässä uudessa vuodessa, vuodessa 2015 saa mussa niin pasmat sekaisin?
Vaikken osaa sitä selkeästi sanoin ilmaista, mä tiedän ja tunnen olevani kasvanut. Enemmän tai vähemmän aikuiseksi, mutta ehdottomasti enemmän ihmisenä. Mä en ehkä yhäkään tiedä tarkasti mikä mä haluan olla "isona", mutta tiedän olevani parempi. Jollain tavalla valmiimpi. Valmiimpi vastoinkäymisiin. New York opetti sen, ettei haittaa vaikkei kaikki suunnitelmat olisi aina valmiita ja täydellisiä. Koko vuosi 2014 on opettanut mulle sen, että elämästä pitää nauttia ja kaikki epämiellyttävä kannattaa karsia siitä pois niin pian kuin mahdollista. New York kannusti opettelemaan ja tutustumaan maailmaan vielä rohkeammin.
Vuosi 2015 on mulle metaforisesti niin uusi alku kuin mahdollista. Uusi alku tutkia ja tutustua. Uusi alku onnistua. Uusi alku toteuttaa asioita varmemmin omana itsenä kuin koskaan ennen. Mutta kuitenkin rennosti ilman stressiä, chillein ottein. Uusi alku, jota en malta odottaa!
Mulla ei ole uudenvuodenlupauksia, mutta mulla on Bucket list, jota haluan toteuttaa ensi vuonna mahdollisimman paljon! Muutamana bucket esimerkkinä interrail, skydiving ja monta uutta tatuointia. Ja jos nytkään ei onnista opiskelupaikan kanssa, lähden takuuvarmasti jonnekin kauas seikkailemaan!
Vuosi 2014 oli hyvä. Tapahtui muutama hieman kusisempi juttu, jotka harmittivat esimerkiksi en saanut taaskaan opiskelupaikkaa ja mursin ihan kesän alussa nilkkani - byebye festarit ja kesäriennot. Mutta yleisesti kun katsoo vuotta taakse päin olen kasvanut, viettänyt aikaa ihanien ihmisten kanssa, seikkaillut Meksikossa ja New Yorkissa ja säästänyt rahaa silloisessa duunissa.
Mutta kuten jo aikaisemmin sanottua, uusi alku ja 2015 ole tervetullut!
Juhlikaa tänään paljon ja pitäkää huolta toisista <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti