Ulkopuolisuudentunnetta. Häpeää ja muutama kyynel katumuksen jälkeen. Paljon uusia (mukavia) ihmisiä ja enemmän vanhoihin tuttuihin tutustumista. Yksi parhaista lukemistani kirjoista ikinä ja sen myötä saavillinen haikeutta ja miljoona hiljaista kyyneltä. Kaksi megahyvää biisiä. Pohjaton nälkä, koko ajan. Unelmia. Unelmien murskautumista. Pettymystä. Toivon kipinä. Huono omatunto siitä, etten oo kerennyt nähdä lempparityyppejä vähään aikaan. Kallista tapasruokaa (nojoo, lähinnä mun budjetille) ja yksi hassu kaukaa menneisyydestä. Punastumisia. Sotkua. Stressiä. Niin hemmetisti stressiä! Juuri tätä mulle on kuulunut viimeiset pari viikkoa.
Miksi mua stressattaa näin kamalasti? Uskon itse asiassa, että aika monia varmaan stressaa tällä hetkellä aika paljon. Nimittäin yhteishaku alkaa ensi viikolla. Ennakkotehtäviä ja pääsykoematskuja julkistetaan. Osa ennakkotehtävistä on jo julkistettu, mutta mä oon saanut tehtyä niitä aika huonolla menestyksellä mikä ottaa päähän aina näin jälkeen päin katsottuna. Mua vaan pelottaa, koska ihan pian kaikki ryskäistään samalla kertaa hirveällä paineella päin näköä ja samalla pitäisi silti yrittää selviytyä normaalista elämästä ja töistä, joista en saakaan niin paljon lukulomaa kuin olisi tarpeellista.
Ylipäätään musta tuntuu, että oon hamstrannut ihan liikaa hommia seuraavaksi pariksi kuukaudeksi. Välillä ärsyttää omassa itsessä se kun koskaan ei voi tasapainotella kultaisella keskitiellä vaan aina on pakko vetää ihan täysillä tai ei ollenkaan. Mä en oo muusta huolissani kuin ajasta. Ja jaksamisesta. Kevät on raskasta ja kiireistä aikaa, mutta onneksi en oo yksin kiireessä. Voin lohduttautua sillä, että kaikilla muillakin on paljon duunia. Kesällä voi sitten toivottavasti hetkeksi hengähtää!
Vaikka asiat ei oo niin järjestyksessä kuin ehkä toivoisi olevan, synkistely ei ainkaan auta asiaa, päinvastoin. Pitää muistaa, että vaikka olisi kuinka kiire ja vaikka olisi minkälaisia deadlineja ja aikatauluongelmia, pitää välillä vain hengähtää ja pyhittää vapaapäivä pelkälle Spotifylle, hyvälle ruoalle ja sängyssä loikoilulle vailla sen kummempaa aivotoimintaa. Pitää myös yrittää motivoida itseään sillä faktalla, että vaikka nyt olisi kuinka raskasta ja vaikka kuinka kaikki kaikenmaailman tehtävät ei tuntuisi sen arvoiselta, lopuksi kaikki juurikin ON SEN ARVOISTA.
muutamia piristäviä ja motivoivia juttuja lähitulevaisuudessa
≠ palkkapäivä eli uuden tatuoinnin varaamista!
≠ illanistujaiset työkamujen kanssa
≠ pari hyvää keikkaa
≠ Game of Thronesin uuden kauden alkuun on enää noin kuukausi!
≠ päivien jatkuva piteneminen (ja lämpö!!)
≠ kissaystävät <3
≠ tavallaan juurikin se fakta, että tulevaisuus on vielä niin hämärän peitossa
Löytyykö ruudun takaa paljon muita tänä keväänä kouluun hakevia? Millä tavoin te kestätte stressiä? Mikä auttaa teitä rentoutumaan? Onko ketään muita opettajaksi tai media-alalle hakevia? :)
Aurinkoista viikkoa! :*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti